Kaunis kuva ja rauhoittava , tosin oma mielenmaailmani on sitten toista maata niin henkisesti kuin fyysisesti...ei mitään katastrofaalista ihan vaan arkipäivää ja tähän vuodenaikaan liittyvää. Niska jumissa ( ja nyt myös aivotkin) olen pakertanut esseetä kouluun koko päivän. Ulkona tuulee ja sataa vettä , on harmaata niin että voisi luulla olevan yö. Jotenkin olo on epätodellinen...mutta todelliseksi se muuttui tuossa hetki sitten ,kun kuopukseni huusi, että mulla ei oo mitään tekemistä, no kekkasin siihen hätään, että piirräppäs jotain ja nyt hän istuu ilokseni tuossa jalkojeni juuressa ja hokee joka viivan jälkeen, että kato äiti! HUOH! eikö ole äiti hieno, no on hieno on!!! Onhan se ihanaa , että on lapsia , luovia sellaisia, ihania ovat..juu!Nyt pitäis kammeta itsensä tästä tuolista ylös, mennä suihkuun ja valmistautua mieheni vaalivalvojaisiin. Toivottavasti saadaan lunta kohta, että tulisi tuota valoa tähän harmauteen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti